2017-05-31

Ponygirl syndrome

Aika vaan karkaa johonki ja tuntuu, että koko ajan on hirveesti muuttujia...
Karaokejuonto oli ja meni niinku myös bingo. Samalla tuli opittua taas kerran miten kieroja ihmiset voi olla, mutta ei se haittaa. Käy melkein sääliksi ihmisiä jotka ei tajua, että mä en oo mikään helppo purtava. Mutta ei siitä sen enempää, kakslahkeisten ongelmia sellaset. 

Tästä ei varmaan hirveen pitkää tekstiä tuu kun kaikki mitä on tapahtunu on jo niin menny ohi ettei enää muista puoliakaan eikä oikeestaan oo kuviakaan, mutta hiusmalli juttuja on tullu taas tehtyä ja nyt mennään sinisellä päällä elämäni ekaa kertaa. Enään vihree niin rupee olemaan kaikki värit käyty läpi.


Tuli käytyä karaoke SM karsinnoissaki, mutta siellä kävi sellanen hassu pieni juttu että melkein kaikki ketkä osas laulaa jäi menemättä jatkoon... Onneks nyt sit heinäkuussa uus karsinta niin sieltä mennään sit Monican kans käsi kynkässä jatkoon. Jos ei mennä nii sit rupee tippumaan päitä... 

Tuli pyörähdettyä Idolsissakin ja oli kyllä huikee päivä hyvässä seurassa ja paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Pitää kyllä ottaa uusiks. 

Tankoiluakin on tullu jatkettua ja nyt oon sitten koreografia tunnilla eli rupee tosta lajista tulemaan oikeesti vähitellen tanssia eikä vaan kipeitä yksittäisiä liikkeitä. Kipeetä ne tekee kyllä edelleen mutta on ruvennu huomaamaan että on tietyt liikkeet ruvennu helpottumaan ja on tullu paljon opittua uutta. 
On se Riikka vaan loistava, ei siitä pääse mihinkää!


Nyt sit sählätään paperihommien kanssa ja katellaan mitä tapahtuu. Kouluun sekä töihin on hakemusta vetämässä ja ollaan jännän äärellä. Katsotaan mihin maailma taas mua kuljettaa. 

Mutta nyt tohon otsikossa mainittuun ongelmaan! En oo muistanu kirjottaa mitään mun ja Emman heppamessu reissusta kun olin vähän mouhijärvellä sekä valkeakoskella käymässä. Huikee reissu tottakai koska paras seura, mutta kaiken lisäks tottakai ihan hulluna tuli taas tehtyä ostoksia. Isoimpana hankintana tuli sitten tehtyä ponille täysi varuste uusinta. Uudet suitset, huopa ja LAMPAANKARVA SATULA. Kevyesti sellanen reilu 400€ taas messuille että hupsis vaan. 
Ja tänään tuliki sit hankittua vielä ihan normi satula. Mulla olis kahelle hevoselle täys varustus eikä mulla ole edes yhtään omaa, tätä voisin kutsua heppatyttö syndroomaksi. 
Nyt kun kesä selkeästi ainaki yrittää lähestyä niin odottelen heppojen siirtymistä liikkalaan. Pääsee sitten tamman kanssa alottelemaan hommat taas pitkästä aikaa kun onhan tässä nyt yli puoli vuotta ollutkin syystä ja toisesta taukoa. 

Mutta mä taidan jatkaa netflixiä ja koitan palata jatkossa vähän aktiivisemmin tänne taas kun tulee taas vuodenaika kun tulee jopa kaikenlaista taas tehtyä.

2017-03-19

Daddy told me to follow my dreams and now I'm here

"Täällä taas vahvempana kuin koskaan" tai jos ei muuta niin ainakin väsyneempänä kun koskaan, mutta onnellisena väsymyksestä huolimatta. Tää väsymys on vaan merkki siitä, että oon saanu tehdä viikonlopun taas sitä mistä nautin.

Arki on lähtenyt sujumaan, tavarat on alkanut löytämään paikkojaan, elämä on yksinkertaisesti alkanut rullaamaan omalla painollaan ja mä vaan nautin mukana. 
Töitä on nyt neljästä eri firmasta, kyllästymään ei ainakaan kerkeä mihinkään ja rahantuloa ei voi estää. Kiirettä pitää silloin kun haluaa, mutta aikaa on muuhunkin. 

En oikein tiedä mitä taas osaisin kertoa, aika on taas kerran vaan kadonnut. Työt pääsin aloittamaan karaoken vetäjänä virallisesti tämän kuun ensimmäisenä viikonloppuna ja en voisi olla tyytyväisempi. Tänäkin iltana suunnitelmissa oli rankan viikonlopun jälkeen että "Ihanaa päästä kotiin nukkumaan" niin tässä mä koneella istun ja selvittelen sähköpostitse töihin liittyviä asioita ja suunnittelen juttuja. Ja mun pomo on vielä kaiken lisäksi niin super että antaa mun toteuttaa näitä mun päähänpistoja vapaasti ja on jatkuvasti aina tavotettavissa ja apuna! 

Viime viikolla tuli tehtyä viikonloppu töitä ja ennen bingon vetoa olikin sunnuntaina yhdet rippijuhlat juhlittavana. Pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa ulkoilmassa mun tylliunelma mekkoa. Nyt pitäisi lähipäivinä alkaa hankkimaan materiaaleja mekon tuunaamista varten. Mekon ulkonäkö kun on hyvin pelkistetty niin olen päättänyt tehdä valmistujaisjuhliani varten niin sanotusti "lisähelmoja" joita voi sitten jatkossa vaihdella ja tehdä tilaisuuksien mukaan. Eli teen mekkoon lisähelmoja joilla pääsen muokkaamaan sitä useammin käytettäväksi. Melkein pitää kohta jo muista mekoista luopua?


On tullut otettua uutta leimaakin ja Emmalle ensimmäinen kuva tikattu valmistujais/synttärilahjaksi.
Lisäksi nyt on menetetty tatuointistudio neitsyys ja kävin Muste&Reikä:ssä ottamassa lonkkaluun viereen pitkään odotetun ja suunnitellun tekstin.

 

^Love forever <3

Tämä viikonloppu onkin ollut sitten taas ihan hullu. Perjantaina aloitin päiväni 9-16 vuorolla S-marketissa. Sen jälkeen muutama tunti kotona, asioitten hoitoa, kissojen hoidot ja yöksi vetämään karaokea. Kun kolmen aikoihin kerkeää töistä kotiin nukkumaan niin puoli kahdeksan soi kello, että pääsee järkevään aikaan lähtemään kohti messukeskusta ja Go Expo messuja. Vuosittaisen perinteen mukaan tuli siis lähdettyä messuille Eliaksen kanssa ja pistettiin samalla Timo testiin, että miten kestää meijän reissuja meijän kanssa. Ja tämän ansiosta mun ei myöskään tarvinnut onneksi ajaa vaan pystyin kotimatkalla nukkumaan ennen työ-yötä. Messuilta tuli 6,5h aikana hankittuakin kaikenlaista kivaa ponille joista alla kuvaa + pääsin tutustumaan vihdoin yhden loistavan tutun kissakasvattajan paljon puhuttuun ja kehuttuun tupsujalkaan, Ladyyn. Sen jälkeen olikin vielä suunnatava yöksi vetämään karaokea. Viime yönä unta sellaset sopivat 7h ja tänään olikin sitten vielä 4h bingoa. Mä nyt höpisin taas ihan omiani ja sekoilin, mutta onneksi asiakkaat on ihan huippuja ja ymmärsi väsynyttä vetäjää kun vetäjä hihitteli asiakkaiden jutuille yrittäen kerätä itseään ja huudellessaan ihan mitä sattuu numeroita. Töiden jälkeen koiran haku taas kotiin mukaan hoidettavaksi ja ajattelin, että pakko päästä nukkumaan. 

Mutta kun ei niin ei. Koska sillon kun pitää työstänsä ja on loistava pomo niin eiköhän töiden jälkeen iske vielä inspiraatio lähteä työstämään ja suunnittelemaan työjuttuja. Ensimmäinen kerta ikinä missään työpaikassa kun ideoita kannatetaan ja kannustetaan toteuttamaan. Kaikenlisäksi saa vielä kehuja siitä että idea on ollut hyvä ja hieno juttu että päätettiin toteuttaa. Sanotaanko että "flyeria" tehdessä puolen yön aikoihin samanlainen kiilto silmissä kun ponien nähdessä porkkanaa ei sillä hetkellä ole tietoa paremmasta. Kun inspiraatio iskee niin se on päästävä toteuttamaan ja onneksi olen nyt löytänyt sellaisen paikan ja pomon itselleni jonka kanssa tämä on mahdollista! 


 

Mutta nyt on tyydyttävä kohtaloonsa ja maltettava käydä nukkumaan. 
Hyvät yöt, huomenet ja päivät kaikille lukijoille. Mihin aikaan tätä luettekaan.


2017-02-08

Just go and swallow your own poison

Hei vaan taas.
Ihmeesti on taas viimeisimmästä LUONNOKSESTA jo pelkästään mennyt yli puoli vuotta. En ymmärrä mihin aika vaan karkaa. Viimeksi olen ollut puoli vuotta sitten ollut kirjoittamassa siitä kuinka olen ollut seikkailemassa valkeakoskella Emman kanssa ja Emma sitä ennen asusteli kouvolassa minun ilonani melkein kuukauden. Emma päätti ilmestyä taas kouvolan maalle vaikkakaan ei varmaan ihan kuukautta mun kanssa täällä viihdy, mutta toivossahan on aina hyvä elää.

Tässä ajassa on taas yllättäen tapahtunut paljon, mutta en nää tälle ajalle kun muutaman negatiivisen tapahtuman. Negatiivisiin tapahtumiin lukisin 8 tikkiä oikeassa kädessä koiran pureman takia ja viikon verran kantositeen kanssa kaveeraamisen poni tapaturman takia, mutta nämä on sellaisia mistä enemmän tietoa sellaisilla joiden asiasta kuuluu tietääkkään. 

^Elämäni parhaita asioita <3 

En vaan voi vieläkään ymmärtää sitä miten paljon tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Olen muuttanut tässä ajassa kaksi kertaa, kerran vielä väärään paikkaan ja nyt vihdoin ja viimein oikeaan. Olen siis eronnut ja minusta tuntuu, että kaikki turha paino ja ahdistus hävisi samalla. Enään ei tarvitse "rakkauden" takia olla ottamassa turpaan keneltäkään, ei henkisesti eikä fyysisesti. Samalla poistui elämästäni muutama muukin myrkyllinen kaksinaamainen ihminen ja en voisi olla onnellisempi. Se kuka menee heitä koskaan ystävikseen sanomaan niin kehottaisin avaamaan korvat ja silmät. Harmillinen tosi asia nimittäin on, että se miten ihminen puhuu sinulle toisista niin hän puhuu sinusta muille ihan samalla tavalla. Mutta kyllähän sitä nyt kannattaa olla tosi ylpeä jos pääsee kahta kylän kaks naamasinta lehmää sanomaan ystävikseen. 
Round of applause for all of you, happy to not to be in your lifes.

Sellanen pieni juttu, että jos tulee aukomaan päätään kun 10v esiteini jonka kaveri on saanut hienomman fillarin kun mitä itse niin voisi ensin katsoa peiliin ja miettiä miten kauan olet oikeasti edes kyseistä ihmistä tuntenut ja miten kauan kulkenut hänen elämässään voidaksesi ilmoittaa hänen olevan täysin taidoton ja kykenemätön kaikkeen ihan vaan sen takia ettet osaa hallita omaa kateellisen katkeraa pienisieluisuuttasi. 

Oon tässä yrittänyt miettiä asiaa monet kerrat, mutta en vieläkään vaan millään ymmärrä. 
- Mitä muut siinä menettää jos jollain toisella on jotain?? 
Itse olen saanut aina elää siinä katkerassa kateudessa. Se tuntuu muiden mielestä olevan niin väärin, että toisella on jotain kivaa ja on siitä ylpeä ja onnellinen? Mitä ikinä teitkään niin aina teet väärin.
Jos sinulla ei ole autoa tai se on joku halpa missä on koko ajan vikaa niin olet köyhä paska joka ei ymmärrä panostaa kunnolla itsellesi tarpeelliseen asiaan. Mutta auta armias jos sinulla onkin varaa panostaa johonkin ja saat hankittua itsellesi jotain hyvää ja keskivertoa erikoisempaa niin saat kaiken hopeatarjottimella eikä sinulla ole silloin mitään käsitystä oikeasta elämästä. Jos pukeutuu siististi eikä halua näyttää siltä, että asuu katuojassa nii oot omaisuudellas leveilevä ämmä. Tai siis tässä tapauksessa "Isin perinnöllä leveilevä huora". 
Jos olet työttömänä etkä ole saanut töitä mistään niin oot tekemätön paska joka ei oikeesti edes tee minkään eteen mitään, sitten jos saat töitä ja vielä pitkään haaveilemasi työn niin se duuni on ihan paska etkä tule sillä koskaan pärjäämään tai pystymään tekemään mitään. Tai jos päätät panostaa terveyteesi hankkimalla ELÄMISEEN tarkoitetuilla rahoilla itsellesi hyvän sängyn jotta selkä ongelmat helpottaisi niin taas mennään väärään. 
Mutta pahin mitä voit tehdä niin älä vaan missään nimessä ota vastaan sukulaisiltasi yhdistettynä joulu- ja valmistujaislahjana itsellesi televisiota uuteen omaan kotiisi, koska sitten sinä vasta oletkin maailman kamalin kusipää ikinä 65" ruudun kanssa.
JA USKALLAPPA MENNÄ TUTUSTUMAAN JOHONKI IHANAAN IHMISEEN! EI JUMALAUTA! KEHTAATKI! 


Mutta nyt vihdoin ja viimein oon onnellinen, oon päässyt alottamaan oman hyvän elämäni hyvässä seurassa ja hyvien ihmisten ympäröimänä. Nää on niitä hetkiä kun oikeat ystävät erottuu porukasta ja onneksi sellaisia minulla riittää. 

Olen nyt siis saanut virallisesti unelmieni duunin ja toiseenkin työhön pitäisi lähteä ensimmäistä kertaa huomenna. Harjusta sain vihdoin paperit ja olen virallisesti valmis hevosharrastepalveluiden tuottaja. Myöskin oman alan töitä on pieni muotoisesti kehitteillä, mutta siitä sitten enemmän kun asioita varmistuu. Laulu kilpailuja on kierretty ja lisää tulossa mm tänä viikonloppuna. 
Tästä tuli taas pitkän tauon jälkeen todella sekava kirjoitus, mutta nyt kun asiat on oikeesti reilassa niin tulen tätä onnellisuudesta tullutta energiaani käyttää myös tähän blogin päivittelyyn!
Ensi kerralla voisin vähän esitellä vaikka kämppää ja kertoa paremmin vielä noista tulevaisuuden suunnitelmista. 

Thanks for reading and have a nice day.


2016-05-26

Friendship is all you want it to be

Vihdoin sain aikaiseksi aloittaa elämässäni ajankohtaisen aihepostauksen. 
Toivoisin, että ihmiset myös kommentoisivat asiaa. Kyseessä kuitenkin sellainen aihe johon jokaisella on mahdollisesti joltain osin eriävä mielipide.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut montaa kaveria, joitain on ollut keitä on harvemmin nähny tai törmätessä jossain tullut vietettyä aikaa. Mutta esim isommat kaveriporukat ei oo koskaan ollut mun juttu. Joskus nuorena ihailin ihmisiä joilla oli laaja kaveriporukka ja viettivät aikaa isossa porukassa millon missäkin. Mutta kun itse pääsin siihen yhden parhaimman ystäväni mukana niin totesin, ettei se ollutkaan niin hienoa kun ajattelin. En vaan osaa olla sellainen kaikkien kaveri, minusta on aina tuntunut että olen jotenkin liian jäykkis. Osaan olla kaikille mukava ja asiallinen ja keskustella, mutta sitten en kuitenkaan sovellu isoon porukkaan. En vaan koskaan löytänyt paikkaani siinä. 

Viimeisimmän kahden vuoden aikana olen saanut kokea ja oppinut miten oikeat ystävät (omasta mielestäni) karsiutuvat niistä "kavereista" tai ihan vaan kavereista. Opettavaisinta on ollut huomata miten ne ketkä sanoo sua parhaaksi ystäväkseen osaa olla lopulta kaikkea muuta. 


Jo ala-asteen ensimmäisenä päivänä sain kokea miten yllättäen oikea ystävyys voi alkaa. Kun huomaat kaikkien muiden tuntevan entuudestaan toisensa esimerkiksi samasta eskarista tai iltapäivä kerhosta niin pieni Elisa ei osaa muuta kun jäädä sivuun istumaan koulun rapuille ja seuraamaan tilannetta. Muistan ikuisesti sen kun pieni ruskeatukkainen tyttö tuli kysymään minulta että "Hei, tuutko leikkimään mun kanssa?" Ja siitä se kaikki alkoi. Huomattiin, että asuttiin lyhyen kävelymatkan päässä toisistamme ja lopulta oltiin yhdessä oikeat nevatien kauhut! Ensin rullattiin polkupyörillä, sitten potkulaudoilla ja lopulta jopa skoottereilla niin, että vanhempia pelotti (nykyään en kyllä osaa ihmetellä asiaa). Mutta sitä ihmettelen miten kyseinen neitokainen katseli mun toimintaa niin kauan ja silti pysy mun vierellä. Nyt myöhemmin ajatellen olen ollut ihan hirveä ihminen tätä kyseistä kultakimpaletta kohtaan ja pyydän sitä syvimmin anteeksi. Kyseinen neiti kulki vierelläni kun tappelin porukoitten kanssa ja kun oli ihan epistä kun "Elias sai uuden kypärän ja mä joudun käyttämään tota lasten tyhmää pottaa", kun iskä kuoli ja jäin ihan tyhjän päälle, kun muutettiin niin silti minulla oli se yksi ja ainoa hullu joka jaksoi pyöräillä perässäni minne ikinä muutettiinkin, kun otin yhteen äitin kanssa mitä turhimmista asioista niin tiesin aina että minulla oli sisko jonka huoneeseen sain majoittua reppureissatessani. Ja silti menin ja kehtasin mokata koko jutun. Vaikkakin yksin on hankala tapella, mutta myönnän olleeni kaiken alku. Onneksi nykyään kun molemmat on jo vanhempia ja viisaampia ollaan osattu asiat puhua läpi ja ollaan puheväleissä taas, kiitos Sinulle siitä <3 Niinkun todettiin niin ei ne kymmenen vuoden ystävyyden aikana tulleet muistot mihinkään katoa. 

Ja sitten on nämä tapaukset jotka ovat sanoneet olleensa parhaita ystäviä, mutta todellisuudessa ovat lopulta kaikkea muuta. Minusta on väärin, että nykypäivänäkin huomaan jännittyväni kun joku kyseinen entinen paras kaveri saapuu paikalle. Siitä päästäänkin tähän mitä ei mielestäni ole aito ystävyys. 

Kiitos yhden parhaan kaverin olen saanut kouvolan kuuluisimman huoran maineen vaikka näin nyt julkisesti jakaen voin sanoa, että kaikki suutelemista vakavampi mitä on koskaan tapahtunut on ollut ainoastaan parisuhteessa. Eli 1# Ystävät eivät pilkkaa, halvenna eikä levitä paskaa toisesta pitkin kyliä. Eivätkä mielestäni myöskään tuhoa/tärvele/pilkkaa toisen omaisuutta vaan yritettäisiin olla onnellisia tai edes neutraaleja sitä kohtaan jos itsellä ei ole samaa mistä toinen on todella ylpeä.

Tästä päästäänkin aiheeseen kuinka olen myös kouvolan kuuluisin lesbo. Kun tajuat vihdoin, että koko paras ystävä hehkutus on ollut täyttä sontaa ja kaikki kertomasi on levinnyt pitkin kyliä on kyllä todettava, että tää kala jäi koukkuun omaa tyhmyyttään. Eli vinkkinä jos epäilette ystävänne taitoja pitää asioita itsellään niin kertokaa jokin todella "shokeeraava" asia joka voisi hyvinkin pitää paikkaansa ja sanokaa vielä että "tästä ei sitten kukaan vielä tiedä kun sinä, että tästä ollaan ihan hiljaa" niin jos epäilyksesi pitää paikkaansa kuulet hetken päästä ihmisten puhuvan asiasta ja tulevan jopa kysymään sinulta asian todenperäisyyttä. Kyseinen ihminen varmasti itsensä tästä tunnistaa ja ainut mitä voin sanoa on että onnittelut, jos olisit kala nii sinusta olisi tullu harvinaisen paska kalakeitto. Olet siis niinkuin made, olet limainen ja niljakas, elät pohjamudissa joka on täysin oma vikasi eikä edes maailman paras kokki saisi sinusta kelvollista ateriaa edes kodittomille. Tilanne olisi ehkä toinen jos ikinä ymmärtäisit muuttaa käytöstäsi ja katsoa joskus peiliin. 


Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä itse aihepostauksen innoittaja. Tämän jälkeen toivottavasti kaikki miettii miten tulee kohdeltua omia ystäviään ja millaisia ihmisiä itsensä ympärillä on. 

Kun rupesin sairastamaan, eikä minulla ollut ketään sellaista joka olisi jaksanut olla seuranani meillä kun en uskaltanut/kyennyt liikkumaan pahoinvointieni takia missään niin elämääni asteli yksi hyvin ystävällinen ja tuolloin mielestäni ihana persoona. Kun parisuhteessa oli mutkia niin minulla oli se yksi joka katseli salaa kanssani asuntoja. Kun tuli riitaa ja tarvitsin yöpaikkaa niin hän majoitti ja ruokki ja kuskasikin vielä tarvittaessa. Mutta sitten kun rupesin voimaan paremmin, näin muitakin ihmisiä joskus ja kipukohtausten/pahoinvointien yms vuoksi en pystynyt osallistumaan kaikkeen mistä oli puhetta niin asiasta suututtiin, ruvettiin kiukuttelemaan eikä ymmärretty. Mielestäni oikea ystävä kestää sen varsinkin jos tietää toisen olevan oikeasti sairas, ettei aina jaksa, pysty eikä kykene toteuttamaan kaikkea mitä on suunniteltu. Ja mielestäni viimeisin asia tässä tilanteessa mitä oikea ystävä tekisi on marttyyriksi rupeaminen. Kun sairastat ja selität ihmisille jotka kysyvät ja lääkäreille päivästä toiseen miten voit, että millaisia kohtauksia on yöllä ollut, miten olet valvonut koko yön ja miten paljon inhottaa kun ei pysty elämään normaalisti niin viimeisenä sitä jaksaa enään selittää sellaiselle ihmiselle jonka ajattelisi ymmärtävän tilanteen saati ottaa vastaan hirveän marttyyri kohtauksen. Kuinka toinen saa kyllä olla heikosti rahoissaan, mutta kun et pääse auton rikkoontumisen takia juhlille käymään koska oma auto on rikki ja se on perheen ainoa auto jossa on bensaa niin syyllistetään lemmikin hankintaan kuluneista rahoista. Kun tuntuu, että toinen tekee itsestään maailman keskipisteen. 

Lisäksi pitkän riitelyn jälkeen toisen puolisolle viestin laittaminen ja toisen kotiin tunkeminen yrittäen tarkistaa ettei kyseinen ihminen ole kotona on viimeinen mitä kukaan haluaa kohdalleen! Ihan oikeasti, ajatelkaa ihmiset ennen kun päätätte toimia tai jos toimitte niin miettikää sen jälkeen mitä on järkevää vastata kun joku kysyy, että miksi näin! 

Oikeasti nyt. Kaikki. Katsokaa peiliin, näette itsenne. Miettikää mitä olette. Miten olette kohdelleet muita. Miten muut ovat kohdelleet teitä. Miten ympärillänne olevat ihmiset vaikuttavat teihin. Mitä voisitte tehdä toisin ja miten voisitte vanhat virheenne korjata. Olen oppinut että mitkään virheet eivät ole korjaamattomissa niin kauan kun molemmissa henki pihisee. 


Mutta tähän perään on pakko myös kiittää niitä kaikkia kenen ansiosta olen tässä. Tiedän, että olen huono pitämään yhteyttä välillä, mutta ymmärrän ainakin virheeni ja osaan pyytää niitä anteeksi. Se etten ole pitänyt yhteyttä ei tarkoita että kukaan olisi yhtään vähemmän tärkeä minulle. Minulla on ne tietyt parhaat haalittu ympärilleni enkä tarvitse muuta. Kiitokset siis nimeltä mainitsemattomalle parisuhde terapeutti mekaanikolleni, pirkanmaan heppa hörhöilleni kissoineen ja koirineen, nykyään lahtelaiselle urpolle joka on voinut antaa minulle kaiken menneisyyden hölmöilyn anteeksi, yhdelle tietylle herralle joka on omien vastoinkäymistensä sivussa jaksanut aina olla niin positiivinen, kannustava ja läsnä oleva enkeli ja sille maailman ihanimmalle pienelle perkeleelle joka on yläasteelta asti kuunnellut murheeni, itkuni, kannatellut minua menetyksestä ja muista asiosta johtuvissa kohtauksissa ja pitänyt minusta aina huolta. 

Mielestäni ihmiset kiittävät liian harvoin niitä ketkä sen oikeasti ansaitsevat ja myönnän tekeväni niin itsekkin. Niimpä teen sen nyt ja toivon tämän kirjoituksen tavoittavan kaikki asian omaiset. 

KIITOS <3 



2016-05-08

Modeling and horses

Täällä taas uusissa hiuksissa ja kuvioissa.
Tiistaina ja keskiviikkona oli Lappeenrannassa taas Sim mallikeikka jolloin pohjatyöt tehtiin tiistaina ja viimeisteltiin vielä keskiviikkona näytöksessä. Hiuksista tuli taas lyhyemmät niinkun toivoinkin ja mallikeikkoja onkin nyt tälle kuulle harvinaisen paljon. Ensi viikolla olisi mentävä torstaina aamulla kotkaan näytökseen ja loppukuusta olisi kuvaukset. Kerran vuoteen on ihan hyvä tahti olla lehti kuvissa. 


Tällä viikolla onkin sitten malli juttujen välissä tullu oltua töissäkin jonkun verran ja ensimmäistä palkkaa odotellessa. Sen jälkeen kun palkasta saa laitettua sivuun niin jatkuu käden rakennus vielä valmiiksi jonka jälkeen lähetään jatkamaan muualle. Napakorukin olis haaveena, mutta ei ole ihan viisasta ottaa varmaan nyt kun on ratsastushommat niin kovilla ettei sitten kasva ulos kun hankaa housuihin tms. Töitä on nyt ollut pe ja la + huominen - keskiviikko. Sitten alkaakin olla hommat siinä vaiheessa että olisi suunnattava taas vähän tampereen seudulle vierailemaan parhaassa seurassa ja luovuttava Emmasta meidän asukkina. Koville tulee ottamaan kun Emma lähtee, mutta kai tässä taas oppii elämään. 


Karaoken SM-kisoissakin tuli pyörähdettyä ja tuli vielä jatkopaikka niinkuin viimeksi tuli jo sanottua! Ensi viikolla kaiken muun seassa olisikin sitten lähdettävä lahteen aluekarsintoihin ja pitäkää peukkuja, saa nähä miten siellä käy. Harjoittelemaan en ole ehtinyt ollenkaan, enkä tiedä edes mitä biisejä vetäisin, mutta eiköhän ne selviä viimeistään ajomatkalla lahteen. Lisäksi pitäisi ehtiä vielä harjoittelemaan uusimman duunin juttuja jossain välissä ja tankotanssi tunnit on nyt meinannu vähän jäädä sivuun, mutta yritän parhaani mukaan ehtiä kaikkialle. 


Elimäellä tallilla on tullut nyt käytyä ma-to, perjantaina oli vapaa ponilla ja lauantaina taas. Aikaisempina päivinä tuli käytyä selässä silleen että mentiin jo ilman taluttajaa ponin kanssa talon takana niin taitavasti että meinasin pakahtua onnesta kun poni on niin hieno ja viisas. Ollaan ajettukkin kun ponien omistajan tuttu tuli pitkästä aikaa käymään niin oli apukäsiäkin. Mimmiäkin olen nyt ratsastanut ja Oivan (omistajan poika) kanssa ajettiin Mimmi maastossa ja käytiin tietä pitkin myöhemmin vielä Estellen kanssa. Ensimmäiset ravit on nyt otettu kärryillä ja vähitellen voisi lähteä kokeilemaan ilman taluttajaakin pätkittäin. Lauantaina lähdettiin ponien kanssa vielä ekaa kertaa selästä käsin maastoonkin ja ravattiinkin ekaa kertaa Estellen kanssa selästä. Poni on ihan sen olonen kun tätä olisi tehty aina ja siitä tulee vielä maailman paras pieni monitoimi tamma! En voisi parempaa ponia alleni edes toivoa kun turha toivoa sellaisen ollessa jo!


Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Millcreek Ranchillakin tutustumassa toimintaan ja nyt on taas jatko suunnitelmia siltäkin suunnalta. Tässä kuussa alkaa kurssit kotkassa joihin olisi tarkoitus osallistua ja kesän aikana olisi tarkoitus minusta tulla Centered riding ohjaaja. En meinaa itsekkään käsittää mistä tämä kaikki tulee, mutta olen äärettömän onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen. 
Pornaisten vappu reissukin oli todella onnistunut ja käytiin Aleksin kanssa tekemässä yhteisbiisikin, mutta kone sekosi ja sinne meni sitten meidän biisi. Pitäisi siis saada järjestettyä aikaa uutta studio reissuakin varten. 


Tänään käytiin isomummolla kylässä äitienpäivän kunniaksi riihimäessä ja koko päivän väsyttänyt niin törkeästi, että olisi varmaan suunniteltava nukkumista. Pitäisi jaksaa huomenna töihin, mutta onneksi iltavuoro niin saa löhötä aamun ihan rauhassa ja nukkua pitkään jos satun siinä onnistumaan.
Hyvät yöt rakkaat lukijani, palailen taas aiheeseen piakkoin. Aihepostauskin pitäisi aloittaa ja tehdä pitkästä aikaa, mutta saa nähä jääkö taas puheen tasolle koko juttu...

XOXO: Ellu

2016-04-29

Compete with me and you'll loose.

Uutta postausta pukkaisi taas, nyt kun on taas vapaata. 

Työt olen päässyt nyt aloittamaan hyvällä meiningillä, neljä vuoroa takana ja vappu nyt sitten vapaata. Näinpä lähdetään tänään ajelemaan pornaisiin päin Aleksille & perheelle ja katsotaan jos ehtisi vielä yhtä todella vanhaa tuttua näkemään. 

Seuraavaksi on varattu taas kolme päivää pari viikkoa eteenpäin ja katsellaan jos ensi viikolle tulis taas vuoroja. Yritän tehdä nyt niin paljon vuoroja kun vaan ehdin varaamaan ja tekemään niin että on joskus vapaatakin. Lisäksi eilen oli vielä haastattelu yhteen paikkaan ja sain paikan! Joten kolmannessa työpaikassa aloitankin sitten ensi kuun lopussa. Tähän päälle vielä jätkien keikat + kuvaushommat + tärkeimpänä hevoset! Kuolen nauruun jos joku vielä joskus mulle sanoo jossain, että "mee töihin", eikö kolme työpaikkaa riitä?


Estellen kanssa tuli taas vähän taukoa sen takia että tulin taas kipeäksi...  Viime perjantaina raviradalta kotiutumisen jälkeen (ja vähän jo töiden aikana) rupesin ihmettelemään miten tuntuu, että on jotenkin huono olo ja vatsassa inhottava tunne. Niinpä muutama tunti kotiutumisen jälkeen aloitin sitten tyhjentämään yläkautta kaiken ulos ja sunnuntaihin asti menikin sitten vatsataudissa... Mutta maanantaina onneksi pääsin jo töihin ja nyt ollaan taas elävien kirjoissa!

Toissapäivänä aloitin aamun 6.30 nousemalla sängystä, etsimällä tavarat mukaan mitä päivän aikana tarvitsi. Ensimmäisenä tallille, tallilla meikkaus ja vaatteiden vaihto. Tallilta töihin ja seitsemän tunnin työpäivän jälkeen vielä Karaoken SM kisoihin osallistumaan. Nyt ollaan sitten heilahtaen jatkossa ja jatkokarsinnat kutsuu, lähdössä vissiin risteilylle ensi kuussa (koska sain lahjakortteja kaksi eilen kisoissa) ja puolessa välissä ens kuuta lähden noin viikon reissulle taas valkeakoskelle ja mouhijärvelle! Emma pitää viedä pennun kanssa kotiin ja pääsen viettämään huippunaisteni kanssa taas aikaa! 

On myös surullisia uutisia, viime kerralla kun kerroin pörristä ja pennuista Eijan luona ollessa niin Pörri on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Pörrillä todettiin kohtumätä ja oli valitettavasti liian myöhäistä. Asialle ei keretty tekemään mitään kun Pörri oli jo mennyttä. Pennut jäivät parin viikon ikäisinä ilman emoa ja keinoemoa yritettiin löytää, mutta ovat nyt kuulemma hyvässä kunnossa ja temmeltävät jo reippaina menemään kaikesta huolimatta. Nyt onneksi pääsen ensi kuun puolella pentuja katsomaan ja auttamaan hoidossa. Mun paras kissakaveri on poissa, mutta Onni onnettomuudessa että pennut voi kuitenkin hyvin.


Tuli käytyä keskiviikkona liikuttamassa aamulla ennen töitä Estellekin ja käytyä Tamaran kanssa molempien heppojen kanssa lenkillä maasta käsin. Nyt pitäisi ensi viikolla taas ryhdistäytyä ja jatkaa kunnolla tallilla käyntiä ennen töitä ja hiusmalli hommien sivussa nyt kun ens kuussa on taas pari keikkaa.


Tällä hetkellä ollaan Pornaisissa reissussa Ernon kanssa ja ens viikolla ku kotiin kerkeää niin pitäisi lähteä ti ja ke malliksi lappeenrantaan. Palaan sen jälkeen tai en tiedä tuleeko ennen sitä nyt päivittelyä, riippuen millasen inspiksen saan aihepostaukseen. Aiheena tulossa ystävyys jos saan aikaiseksi sen tehdä. Mutta ei siitä sen enempää, palataan taas!

XOXO: Ellu

2016-04-07

Once in a lifetime

Otsikko tuntuu kuvastavan mun postaus tahtia sekä tän hetkistä tilannetta.

Viimeksi kirjoitin Jallun lopetuspäätöksestä, siilin kotiutumisesta ja muutamasta uudesta tatuoinnista.
Tilanteet on taas muuttunut ja kasvanut. Rupeaa tuntumaan, että nyt mun elämä vihdoin rullaa niinkun oon aina halunnu. Voin rehellisesti sanoa, että oon onnellinen.

Tuli käytyä muutamia viikkoja sitten ottamassa taas uutta leimaa tohon käsivarteen ja innolla odottaen muutamaan viimistä projektia vielä kunnes saadaan käsi valmiiksi. Käsivarren viimeisimmät lisäykset on meijän äitin nimikirjaimilla koristeltu pöllö, siili, siilin jalanjäljet ja Eliaksen kunniaks tähti. Kuvaa alla uusista leimoista ja käteen on tulossa vielä kamerakuva ja sisähauikseen pitäisi keksiä jotain. Painottelen yhden kivan sulkakynä horoskooppi kuvan ja heppakuvan välillä. Sulkakynä mietityttää sen takia, että kaikilla on niitä. Erkko tekee siitä kyllä varmasti mun oman näkösen ja oon ihan rakastunu siihen kuvaan, mutta häiritsee silti... Heppakuvasta en oo osannu päättää millasta haluisin ettei täyttököynnös tee siitä sekavaa. Saa nähä mitä ideoita tuuli tuo tullessaan.


Tuulen tulleesaan tuomisesta kun alotin niin jatketaan samalla. Eli nyt alkaa valmistuminen harjusta lähestymään kovaa vauhtia ja heppa hommat lisääntyneet huimasti. Katilla käyn tosiaan edelleen aina sen mitä ehtii ja miten Katin kanssa sopii yhteen meijän aikataulut. Lisäksi töissä ollessani tuli yhden hevosenomistajan kanssa puhetta ja vaihdettiin yhteystietoja. Niimpä olen nyt aloittanut nuoren Irish Cobin koulutuksen vähitellen ratsuhommiin. Suurilla odotuksilla pääsen työstämään äärettömän ihanaa ja fiksua nuorta tammaa. Lisäksi on muotoutumassa muutakin heppahommaa Centered ridingin parissa. MUTTA olen nyt sitten päättänyt aloittaa uuden blogin ihan vaan virallisesti hevosaiheista ja tänne jatkan kuulumis tarinoita jatkossa muusta arjesta ja suppeampina mainintoina hevosasioista.

^ 1. palkinnon kantakirjatamma, Estelle

Emma on nyt muuttanut meille epävirallisesti "asumaan" ja liikkuu mun kanssa pitkin kyliä sitä mukaa kun käyn itse tekemässä hevosia. Emma oli meillä jo aikaisemmin reilun viikon ja Emman kanssa tulikin lähdettyä Tampereen hevosmessuille. Hevosmessuilta tuli tehtyä jos jonkinlaista ostosta niin ponille kun itsellekkin. Niistä voisin tehdä taas erillisen postauksen sitten myöhemmin.

Majoittauduin Emman isällä Emman kanssa hevosmessupäivät ja siitä lähdin jatkamaan matkaa Eijalle pitkästä aikaa. Asustelin muutamat päivät mouhijärjellä ja paijailin Pörriä + sen viikon ikäisiä vauvoja. Oli kyllä niin syötävän suloisia kissavauvoja, että olisin voinut napata ne taskuun ja tuodan kotiin! (Pörri tietysti käsilaukussa mukana) Eijan kanssa ajeltiin kylällä kattelemassa mitä kaikkea sinne on ehtiny tulemaan tän reilun kahden vuoden aikana mitä oon siellä viimeksi käynyt. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa omia rakkaita, mutta pakko sanoa että oli se kiva tulla kotiinkin oman miehen ja elukoitten luokse takaisin. Emma tuli samassa kyydissä meille ja suorittaa täällä koulunsa loppuun joten nyt lisääntyy taas mun Katilla käyminenkin ja Estellekin pääsee taas reilummin töihin.


Töistä puheenollen MÄ SAIN TÖITÄ! Aloitan työskentelyn Go Onilla kunhan saan verokortin yms toimitettua firmaan ja saan työsopimuksen hyväksyttyä.

Olen vihdoin toteuttanut taas myös yhden pitkäaikaisen haaveeni ja aloittanut tankotanssin. 3/11 tunneista käyty, ruokavaliota muutettu ja kuntoilun aloitus kovasti edistymässä. Suolisto ongelmien oireet kadonneet joten uskallan alkaa tekemään taas kaikkea ihan täysillä.


Ja ettei tää vielä tähän loppuisi niin oon alottanut myös jätkien bändin epävirallisen manageroinnin. Olen siis nykyään bändin manageri & kuvaaja. Jätkille on nyt kehittynyt hienosti keikkaa joten tällä päästään vielä pitkälle. Alla linkki Bändin facebook sivuille ja uusimman biisin epäviralliseen musavideoon, jonka materiaali pitkälti mun käsialaa.  Suunnitelmat tässä jatkuvasti muuttuu, mutta katsotaan jos minutkin joskus mikin varteen päästetään.


Facebook: https://www.facebook.com/suljettuosasto/?fref=ts
Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=h0AVOaEIiAE

Hevoshommat lisääntyy, töitä tulee, koulu loppuu, uusia loistavia harrastuksia, ihania ihmisiä ympärillä ja parhaat lemmikit. Kaiken lisäksi uusia yhteistyö kumppaneita <3
Mitä muuta ihminen voi enään tarvita ollakseen onnellinen?

Uuden heppablogin osoite:
http://classicwayofhorses.blogspot.fi/

Julkaisen piakkoin ensimmäisen tekstin kunhan saan taas pään kasaan.
Mutta kiitos ja kumarrus juuri Sinulle joka jaksaa tämän lukea ja heikosta postaustahdista huolimatta seurata meininkiä! Koetan saada ton uuden blogin alkuun ja joskus pitäis vissiin nukkuakkin.

Väsynyt ja kiitollinen neito kiittää ja kuittaa!


ps. Käykää kurkkaamassa uusi kuvausblogini yhteistyökumppanin Emman blogi.
Emmalla on loistavia aihepostauksia välillä minunkin kuvilla väritettynä ja arvontaa tulossa!
http://emmakatarinahanski.blogspot.fi/